Paha olla. Oksettaa. Univaje painaa päälle. Uskottelen, että kaikki on hyvin. Muille ja itselleni. Annan itselleni luvan voida pahoin. Silti itkeminen ja muistoissa vellominen väsyttää. Haluaisin hypätä muutaman kuukauden eteenpäin. Olisiko silloinkaan kaikki hyvin?

Ennen häntä kirjoitin paljon. Kirjoitin ja luin. Ehkä minun on siksi sopivinta aloittaa oman tieni etsiminen sieltä. Tukeuduin kaikissa päätöksissäni häneen. Kaikissa myrskyissäni hän oli majakka. Entä nyt kun minun on ajelehdittava ilman lautturia? Ahdistaa. Kurkkua kuristaa. Kai se kuuluu asiaan. Kaikki kävi niin äkkiä. Minä olin onnellinen. En tiennyt ettei hän ollut. Muistan yhä kaikki kauniit sanat. Kaikki lupaukset. Kuin savuna ilmaan. 

Tunnen olevani tuuliajolla. En taida edes tietää kuka itse olen. Rakensin maailmani hänen ympärilleen enkä uskonut, että se voisi koskaan sortua. Mutta jokainen pilvilinna sortuu joskus. Pahinta on, että rakastan häntä yhä jokaisella rikkinäisellä palasella. Nyt on vain aika kerätä palaset ja yrittää pidellä niitä kasassa. Edes jotenkin. 

Pahinta on, että tiedän jo puheen kiirivän. Kaikki niistä puheista eivät ole niin ystävällisiä. Osasta tulee hyvä mieli. Osasta itkua. Pystyn jo nyt nimeämään ketä tuttavistani on iloinen ja ketä oikeasti pahoillaan. Molemmista ryhmistä löytyy sellaisia keiden en olisi uskonut olevan siellä. Muutama pitää minut pystyssä. He ovat se majakka, jota en koskaan nähnyt. Nyt näen.

Pelottaa. Mitä jos kukaan ei koskaan hyväksy minua niin kuin hän? Tunnen oloni epävarmaksi. Hän sai minut ymmärtämään arvoni. Nyt pelkään, että hän vei sen mukanaan. Pelkään, että palaan takaisiin siihen epävarmaan synkkyyteen, jossa olin kun hän löysi minut. 

Ajatukseni ovat sekavat. Yksi asia on varma: aion selviytyä. Vaikka välillä tuntuukin, ettei se ole edes mahdollista. Vaikka minne katsonkin, mitä ajattelenkin... hän on siinä. Mutta minun on saatava itseni kasaan, vaikka siihen menisi ikuisuus. Aion kasvaa itsenäiseksi naiseksi ja löytää minulle oikean tien. Jossakin se on oltava, eikö niin? Haluan kirjoittaa, lukea, vaihtaa huoneen järjestystä, värjätä hiukset, opiskella, aloittaa jonkun projektin... Minun täytyy täyttää päiväni jollakin. Ja ehkä jonakin päivänä arvostan sitä vapautta. En kuitenkaan vielä pitkään, pitkään aikaan. 

Salaa toivon, että sinäkin löytäisit tämän joskus.