Olo vaihtelee. Tuntuu kuin ajelehtisin valtameressä ilman pelastusliivejä. Näen horisontissa rannikon, mutta en osaa uida. Kukaan ei koskaan opettanut kuinka uidaan. Välillä vajoan pinnan alle ja keuhkoni täyttyvät vedellä. Välillä nousen pintaan haukkoen ilmaa, räpiköiden. Aamulla upposin, syvälle. Nyt olen taas pinnalla, kelluen. Meri on ihmeen tyyni. 

Näin hänet tänään. Jopa kosketin. Muistot palasivat syöksyen tajuntaani. Ensimmäinen "Rakastan sinua." Ensimmäinen "En voi elää ilman sinua." Tavallaan se sattuu. Tavallaan se lohduttaa. Sain kuitenkin kokea jotakin tälläistä. Oikean rakkauden. Rakastan häntä niin paljon, että sydämeeni ei mahdu vihaa. Toivon, että hän on onnellinen. Toivon, että hän saavuttaa elämässään paljon. 

Asioista puhuminen auttoi. Tiedän nyt paremmin miksi näin kävi. Olo on katkeransuloinen. Silti mielessä pyörii miksen ollut tarpeeksi. Mitä tein väärin? Miksi minä annoin kaiken mitä minulla oli ja hän vain puolet? Miksi minä halusin taistella? Haluan yhä.

Olo on kelpaamaton. Osittain myös pelottaa. Mitä jos en koe enää koskaan samanlaista? Mitä jos kukaan ei enää koskaan halua minua? Asun pienellä paikkakunnalla ja tuntuu kuin minut olisi polttomerkitty. Hänen omaisuudekseen. Kukaan ei uskalla katsoakaan päin. Mutta miten voin olla hänen omaisuuttaan, kun hän heitti minut pois?

Pelkään yötä. Vietin liian kauan, liian monet yöt häneen painautuneena. Nyt tuntuu kuin osa minusta olisi hävinnyt. Se osa, joka osasi olla onnellinen. Öisin näen unta hänestä. Vierelläni. Se on vain harhakuva, tiedän sen. Mutta niin suloinen harhakuva. Tekisin melkein mitä vain, jotta se olisi totta. Luopuisin mistä vain. 

Moni ei ymmärrä kuinka kiinni hänessä olin. Osa jopa paheksuu. Käyttää sitä minua vastaan. Väittää etten osaa rakastaa. Että olen liian kokematon. Jos tämä ei ole rakkautta niin mikä sitten? Tiedän mitä tunnen ja kuka olen, osittain. Ainakin tiesin mitä tunsin ja kuka olin. 

En ole vielä kyennyt aloittamaan mitään, mitä haluaisin tehdä. Pelkään, että asioiden muuttaminen tekee siitä lopullista. Ehkä se onkin. Tuntuu kuin luovuttaisin. Antaisin hänet pois. Vaikka hän antoi minut pois. Silti en osaa vihata. En osaa suuttua. En osaa olla rakastamatta. 

Rakas onnea matkaan.